Opiskelijan tilinpäätös

 

• Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2001

• Työskentelin kulttuurialalla syksystä 2001 elokuun 2002 loppuun.

• Kirjauduin yliopistolle  syksyllä 2002

• Valmistuin humanististen tieteiden kandidaatiksi 138 opintoviikon (ov) voimin toukokuussa 2005

• Sain maisteriopinto-oikeuden valtiotieteelliseen tiedekuntaan syksyllä 2007

• Sain kirjeen hyväksymisestä opettajan pedagogisiin opintoihin toukokuussa 2008

• Valmistuin valtiotieteiden maisteriksi 208 opintopisteen (op) voimin marraskuussa 2011

• Verkkopalvelut kertovat minulla olevan 567 opintopistettä eli 274,5 opintoviikkoa.

• Humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon ja valtiotieteiden maisterintutkinnon jälkeen minulla on n. 74 mihinkään tutkintoon kuulumatonta opintopistettä. Minulla on yhä filosofian maisterin opinto-oikeus.

• Toinen verkkopalvelu kertoo, että käytin opintoihini 35 opintotukikuukautta. Minulla on yhä käyttämättä 20 opintotukikuukautta.

• Tein opintojeni aikana töitä syksystä 2003 kevääseen 2007 tuntityösopimuksella oman alani työpaikassa.

• Kesän 2004 olin 4 kuukautta toisessa saman linjan työpaikassa. Lisäksi tein asiakaspalvelullisia keikkahommia täysin toisella alalla syksystä 2003  syksyyn 2007.

• Nykyisessä oman alan työssäni aloitin tuntityösopimuksella syksyllä 2007. Kokopäiväisesti olen työskennellyt kesästä 2009 lähtien ja vakinaisesti tammikuusta 2010 lähtien.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Long time no see

Gradu on palautettu kuukausi sitten ja hyväksytty läpi. Tutkintotodistuspyyntö on kiukun voimalla naputeltu sähköiselle lomakkeelle. Töissä on sovittu, että pääsen lähtemään ke 16.11. vähän aiemmin noutamaan maisterin papereitani tiedekunnan toimistosta.

Silti päivät ovat olleet yhtä kiireisiä. Uusia projekteja pyörii mielessä niin vaatekaapin, lankalaatikon, kirjapinojen kuin työpaikankin suhteen. Keho kaipaisi vähän lomaa. Ja D-vitamiinia.

Viime päivinä minua on hemmoteltu muistamisella.

Sen lisäksi, että monet ovat kyselleet kuulumisia, onnitelleet perjantaisin synttärin ja gradun palauttamisen johdosta, on sekä makuuhuoneen että olohuoneen pöydällä tummanpunaisia ruusuja. Ja ensi viikolla, jos posti suo, palaavat miehen mummon meripihkahelmet minulle kasvojenkohotuksen saaneena!

Olen ollut hiljaa.

Jätin graduni laitokselle oikolukuun syyskuun alussa. 10 päivän päästä sain palautteen. Viimeiseen viiteentoista päivään on mahtunut n. 120 tuntia töitä, n. 15 tuntia arkistoissa istumista, työkeikka messuille, yhdet häät ja yksi viininmaisteluillanvietto. Ja gradun kirjoittamista. Henkilökohtaisella maratonillani koetan selvittää ehtiikö kirjoittaa kaksi lukua, loppupäätelmät, tehdä oikoluvun ja tiivistelmän seitsemässä päivässä. Kaksi ja puoli päivää jäljellä. Selviän maaliin voittajana, tai otan uusintakierroksen lokakuun loppuun. Joka toinen tunti luulen selviäväni, joka toinen tunti iskee epätoivo.

(Kuva Internetin syövereistä lainattu)

Korviketoiminta

Raakkasin kaappia. Olin aikeissa heittää Uffille. Tai tehdä rättejä. Teinkin poikain puseroita. Mustavalkoraidallinen kuului mummolta saatuun tätimalliseen t-paitaan, kerran pestyyn. Aivan ihanan pehmeä materiaali. Sääli sitä olisi ollut hukkaan heittää. Joskus mä haaveilen saumurista. Sillä voisi sursursurrutella itsellekin vaikka mitä kivaa ja trikoista. Isä tosin aina muistutti, että rikoo on riskillä ruma…

‘

 

Vihreä keidas

Tämä kesä on ollut yhtä hikinen kuin edellinenkin. Oikeastaan Hesarin mukaan tämä kesä on ollut kuumin reiluun 20 vuoteen. Kun on kerran alkanut hikoilla se ei lakkaa. Jopa minä, vilukissa, olen ollut nihkeä ja tuskastunut tähän kuumankosteaan painostavuuteen toisinaan. Siirsin kotitoimiston pardelle.

 

Rosmariini. Alkoi kasvattaa uutta, kun tarjoilin sille substralia.

En koskaan kyllästy ruohosipuliin. Ruisleipää, voita, juustoa, ruohosipulia. Ehkä tomaattia. Mummolla sai aina kesäisin sellaisia leipiä.

Vasemmalla laventelipuu, jonka juuressa on maustemeiramia. Keskellä parvekkeen kesäasukas, oikealla pyykit.

Kissaa ei saa rautakangellakaan pois parvekkeelta kesäisin. Se vihaa ulkoilua, mutta rakastaa lasitettua parveketta. Parvekkeen verhot on soinnutettu kesäasukkaan silmien väriin. Parvekkeen ainoa löhötuoli on kesäasukkaan omakseen merkkaama.

Mulla on toisinaan ikävä vanhan asunnon parvekkeen maisemia. Puita, nurmea, kalliota ja grillipaikkaa. Nyt meillä näkyy vain huputettu Nordean konttori ja asfaltoitu katu. Vihreä pitää luoda itse. Kaupungin parhaita puolia ovat ne pienet hiljaisuuden keitaat. Topelian sisäpiha. Käenkujan seutu. Torkkelin puistikot. Keskuspuisto. Tokoin ranta. Ja kaikki ne pienet lämpäreet, joilla ei ole nimeä. Tätä kaupunkia en soisi rakennettavan tukkoon. Mutta mulle riittää ne pienet keitaat ja hetket. En vaihtaisi kokopäiväkeidasta yli tunnin työmatkaan. Aika on rahaa. Ja lepoa.