Eksotiikkaa

Viime viikot ovat olleet tätä.

Tänään kävin Espoonkeskuksessa. Söin lounaaksi Kan Cafen kurdipiirakkaa ja ostin Eestikaupasta teetä.

Comeback?

Ajattelin etten palaisi. Että tämä olisi tässä. Opiskelijana aloitin ja opiskelijana lopetan. Tämä blogi on ajalta ennen brunsseja, blogimiittejä, indiedaysseja, tienaavia bloggareita, valokuvausharrastusinnostusta, hisptereitä.

Mutta palasin. Perkuleen kommentti pakotti. Palasin myös opiskelijaksi. Hain ja sain kaksi lisävuotta opiskelijana, ilmoittauduin kansatieteen seminaariin ja kirjoitan lauantai-iltana muistiinpanoja esseetä varten. Palasin tekemään sitä, minkä jätin kesken 2006. En silti hylännyt kokopäiväistä työtäni.

Tämä blogi olisi hurjan paljon parempi kuvien kera. Mutta mä olen laiska (ja huono) kuvaamaan. Tämä blogi olisi paljon parempi teemablogina. Mutta jaksan innostua yhdestä asiasta isosti vain hetken verran. Sitten ne unohtuvat tai niistä tulee arkea, kuten neulomisinnostuksestani. Tämä blogi olisi parempi, jos sillä olisi tiukka tyyli. Mutten osaa olla ironinen muutamaa nasevaa kommenttia pidempään. Eikä huumorini kuki kirjallisesti.

Ehkä repäsen ja teen tästä työblogin. Tai meidän-kissa-on-niin-söpö-blogin. Tai Juhlablogin.

Siihen saakka saatte tyytytä siihen, etten tee raporttia menneestä vuodesta, en joulu-uudenvuodesta, en tehdyistä joululahjoista enkä tämän vuoden tavoitteista. Saatte tyytyä vanhaan kuvaan.

Opiskelijan tilinpäätös

 

• Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2001

• Työskentelin kulttuurialalla syksystä 2001 elokuun 2002 loppuun.

• Kirjauduin yliopistolle  syksyllä 2002

• Valmistuin humanististen tieteiden kandidaatiksi 138 opintoviikon (ov) voimin toukokuussa 2005

• Sain maisteriopinto-oikeuden valtiotieteelliseen tiedekuntaan syksyllä 2007

• Sain kirjeen hyväksymisestä opettajan pedagogisiin opintoihin toukokuussa 2008

• Valmistuin valtiotieteiden maisteriksi 208 opintopisteen (op) voimin marraskuussa 2011

• Verkkopalvelut kertovat minulla olevan 567 opintopistettä eli 274,5 opintoviikkoa.

• Humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon ja valtiotieteiden maisterintutkinnon jälkeen minulla on n. 74 mihinkään tutkintoon kuulumatonta opintopistettä. Minulla on yhä filosofian maisterin opinto-oikeus.

• Toinen verkkopalvelu kertoo, että käytin opintoihini 35 opintotukikuukautta. Minulla on yhä käyttämättä 20 opintotukikuukautta.

• Tein opintojeni aikana töitä syksystä 2003 kevääseen 2007 tuntityösopimuksella oman alani työpaikassa.

• Kesän 2004 olin 4 kuukautta toisessa saman linjan työpaikassa. Lisäksi tein asiakaspalvelullisia keikkahommia täysin toisella alalla syksystä 2003  syksyyn 2007.

• Nykyisessä oman alan työssäni aloitin tuntityösopimuksella syksyllä 2007. Kokopäiväisesti olen työskennellyt kesästä 2009 lähtien ja vakinaisesti tammikuusta 2010 lähtien.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Long time no see

Gradu on palautettu kuukausi sitten ja hyväksytty läpi. Tutkintotodistuspyyntö on kiukun voimalla naputeltu sähköiselle lomakkeelle. Töissä on sovittu, että pääsen lähtemään ke 16.11. vähän aiemmin noutamaan maisterin papereitani tiedekunnan toimistosta.

Silti päivät ovat olleet yhtä kiireisiä. Uusia projekteja pyörii mielessä niin vaatekaapin, lankalaatikon, kirjapinojen kuin työpaikankin suhteen. Keho kaipaisi vähän lomaa. Ja D-vitamiinia.

Viime päivinä minua on hemmoteltu muistamisella.

Sen lisäksi, että monet ovat kyselleet kuulumisia, onnitelleet perjantaisin synttärin ja gradun palauttamisen johdosta, on sekä makuuhuoneen että olohuoneen pöydällä tummanpunaisia ruusuja. Ja ensi viikolla, jos posti suo, palaavat miehen mummon meripihkahelmet minulle kasvojenkohotuksen saaneena!

Olen ollut hiljaa.

Jätin graduni laitokselle oikolukuun syyskuun alussa. 10 päivän päästä sain palautteen. Viimeiseen viiteentoista päivään on mahtunut n. 120 tuntia töitä, n. 15 tuntia arkistoissa istumista, työkeikka messuille, yhdet häät ja yksi viininmaisteluillanvietto. Ja gradun kirjoittamista. Henkilökohtaisella maratonillani koetan selvittää ehtiikö kirjoittaa kaksi lukua, loppupäätelmät, tehdä oikoluvun ja tiivistelmän seitsemässä päivässä. Kaksi ja puoli päivää jäljellä. Selviän maaliin voittajana, tai otan uusintakierroksen lokakuun loppuun. Joka toinen tunti luulen selviäväni, joka toinen tunti iskee epätoivo.

(Kuva Internetin syövereistä lainattu)